Slaavivaimon hyvästit

 Moikka kaikille,

On aika tallettaa blogipostaukset PDF-muodossa talteen kovalevylle ja suunnata elämässä eteenpäin. Kuvatila loppuu, joten joudun poistamaan kuvat linkkien takaa. Valitettavasti tämä luultavasti poistaa kuvat postauksista.

On iso ikävä Slovakiaa ja kaikkia ystäviä matkan varrelta. Oli aivan mahtavaa, että sain lukijoita ja tapasinkin monia uusia ihmisiä blogin kautta. KIITOS TEILLE! <3

terveisin,

Slaavivaimo

Slaavivaimona ruokakaupassa

Hei,
tule mukaani ruokakauppaan! Lähdetään ihmettelemään paikallisia herkkuja.

Ensimmäiseksi astutaan vegeosastolle, jossa on joskus ihanasti tuoreita kasviksia ja marjoja ja toisinaan kaikki loppu tai viimeisiään veteleviä harmaita kukkakaaleja. Tuurista kiinni siis. Yleensä löydämme parhaat vihannekset LIDListä tai ihan rehellisesti Itävallasta. Itse en voi sietää paprikaa ja pelkkä paprikan haju tekee minut huonovointiseksi. Asuminen Slovakiassa ei helpota paprikakammoista, sillä näillä on täällä vielä ihan oma valkoinen paprika eli biela paprika! (Oikeesti se on kyllä minusta vaalean vihreä?!) Tätä kun on ladottu koko rivi täyteen hevi-osastolle, kärsin. Syksyllä paikalliset omenat on hyviä ja muistuttavat melkein mummin omasta puusta tulevia omppuja. Avokadot ovat kalliimpia kuin Suomessa, koska niitä myydään usein kappalehintaan eurolla tai puolellatoista eurolla. Kalleimmissa high end kaupassa ne maksavat 3€ kappale. Woot? Ja mustikat, ne on sitten niitä feikkimustikoita (tunnetaan nimellä pensasmustikka), missä on valkoinen mauton sisälmys. Teitä on varoitettu.

Vihannekset saa myös söpöinä purkista! 

Sitten pääraaka-aineita hakemaan. Menisikö lihatiskille vai ihan hyllyltä hakemaan? Suomessa lause kuuluu päivän ateriaa suunnitellessa "kanaa vai jauhelihaa?" niin täällä pitäisi varmaan kysyä "kanan kaulaa, sydämiä, rintalastoja vaiko sittenkin kokonainen nyljetty kani?". Slovakit rakastavat yli kaiken porsaan lihaa. Sitä saa ihan kaikissa muodoissa, kuten saparoina, sorkkina, päinä ja sillai. Ihan kaikista lihoista täällä käytetään pretty much kaikki osat hyödyksi. Tätä kyllä arvostan, mutta tällaisena suomalaisena hienohelmana ei tulisi kuuloonkaan ostaa ja kokata niistä yhtään mitään. Ekat viikot yököttyneenä kääntelin niitä paketteja ja kyselin kokkimieheltäni, mitä niissä on sisällä. Kanan sydämiä, kanan kurkkuja, kanan jalkapaloja kynsillä ja naudan mahaa. Eikä tule kuuloonkaan, että mikään olisi valmismarinoitua. Kaikki kokkaus aloitetaan alusta asti. Haudutellaan ja niin päin pois. Paitsi, että jos ei osaa niin Tescosta saa jauhelihaa valmiiksi maustettuna ja lihapyöryköiksi pyöriteltyinä. Onneksi tofu maksaa vain n. 80 senttiä! (Slaavivaimon kaksi vuotta on kulunut pitkälti kasvisreseptejä kokeillessa.)

Kannoo.

Savukannoo.

Lihhoo. Possui.

Lihhoo. Makkaroita.

Tää on kätevä ku grillimakkaroissa on jo peksut valmiina.

Kalloo. Karpin päätä.

Toisena pääraaka-aineena voisi melkein pitää leipää. Sitähän ne paikalliset syö lounaaksikin. Leipää tai sämpylöitä dipattuna kalamajoneesiin. Kylkeen kalja tai radleri plus sipsipussi ja ainakin raksamiehen lounas on valmis. (Koulun vieressä on liikaa rakennustyömaita.) Usein astut leipäosastolla leipätaivaaseen. On makeita herkkuja, suolaisia erimakuisia sämpylöitä kaikilla erilaisilla siemenillä ja ilman siemeniä. Nämä ovat hyviä! Paistopisteleivissä on nykyään ruisneliöitä ja pusseista saa jopa Fínska chlieb eli "suomalaista" tummempaa paahtoleipää. Jee! Hapankorppujakin löydettiin kerran Lidlistä ja Itävallan Hoferista. Ja sitten on helpotusta niille, jotka ovat tulleet kauppaan jo liian nälkäisinä tai etsimään nopeaa ja helppoa lounasta: kaikki ne pasteijat, pitsapalat ja nakkipiilot. Ne on upeita, oikeasti, katsokaa vaikka! (Syökää ne nopeasti ajattelematta ravintosisältöä ja matka jatkuu.)

Selviytymisopas leipäosastolle:
chlieb = leipä, se sellainen normaali kokonainen leipä
rožok = pitkulan mallinen hiivataikinasämpylä
žemla = sämpylä
kaiserka = tyypillinen itävaltalainen rapsakka pyöreä sämpylä
bageta = patonki
pagáč = skonssi
tyčinky = kaikenlaiset tikut (leipätikut, suolatikut jne.)
slimák = etana (juustoetana ja valkosipulietana eli sellaset kiekurat)
sendvič = voileipä
buchty = pulla
štrúdľa = strudel
koláč = piirakka tai kakku

Hauskintahan on etsiä näitä itsepalvelukassan valikosta paikalliskielellä ja pikkukuvilla. Jep, vaikka järjestelmän vaihtaa enkuksi, mitkään vihannesten ja sämpylöiden nimet eivät vaihdu englanniksi. Ne oppii ensimmäisenä slovakiksi jos yhtään käy kaupassa.

Perussämpylät.

Makeampia herkkuja.

Tuo viimeinen naurattaa aina kaupassa, mutta en ole vielä uskaltanut maistaa.

Mitä siihen leivän päälle siis tulisi laittaa? Voileivät ovat ihan liian suomalainen juttu, täällä käytetään natierkaa eli levitteitä. Näitä on myös joka lähtöön. Löytyy isoista astioista juusto-ja lihatiskistä sekä valmispurnukoista. On munalevitettä, kikhernelevitettä, valkosipulia, lampaanjuustoa, ruohosipulia ja niin edelleen. Sulatejuustot pötköissä on myös kova juttu. Mainitsin myös sen kalamajoneesin. Treska on se mikä yhdistetään siihen 5 sentin rožok valkoiseen höttösämpylään. Löytyi sieltä hyllyltä muuan kalasalaattiakin. Vei ruokahalun ainakin pariksi päiväksi. No totta kai leivän päälle voi laittaa myös juustoa ja kinkkua. Näiden lisäksi on vielä kaikkia omasta mielestäni ällöttäviä pateita. Oikeastaan en halua edes tietää mitä niissä on, mutta niitä on kaupassa paljon. Suosituin levite tilata ravintolassa oluen kylkeen on oškvarky, mikä on paahdetusta tai fritatusta sian nahasta valmistettu levite. Mmm.

Juustot: Ou mai gaad, siis mitä nämä ovat? Juustoja leteillä, juustoja palleroina, juustoja kiekuroina, juustoa spagettina ja juustoja pääsiäispupun muodossa? Slovakit rakastavat juustojaan. Näiden juusto on sellaista haalean vaalean väristä ja meidän mielestä joskus hieman mautonta, joskin olen maistanut myös hyvin maukasta spagettijuustoa kerran töissä. Sitten on bryndza. Paikallinen erikoisuus, lampaanmaitojuusto. Tätä tarvitset kansallisruoan, Bryndzové Haluškyn, valmistamiseen. Maista myös oštiepok savujuustoa, jota voi paistaa pannulla tai tilata ravintolassa lounaaksi fritattuna ranskisten ja tartarkastikkeen kanssa. Juustoja löytyy myös pikkelöitynä purkista, paikallisten herkkua ja usein oluen seurassa nautittua. Kinkuissa saa Herkuleksen lihaa tai vaikka kinkkua, jossa on salamia sisällä. Makkaroita saa myös joka lähtöön, eikä tule kuuloonkaan, että olisi jauhomakkaraa. Jos haluatte tehdä omat makkarat niin sitten suolta ostoskärryyn. Aivan parasta, mitä ollaan löydetty kaupasta so far on ollut salamipötkö, jonka kylkiäisenä tuli 52% Tatra Tea -teelikööriä minipullollinen. Vau.

Juustoa kaikissa muodoissa.

Tää on kieltämättä ennennäkemätön.

Makkarasuolia ja salamia viinalla!

Maitoa myydään muutamia vaihtoehtoja tuoreena ja jostain syystä UHT -maitohylly on paljon laajempi. Toinen maitotuote, joka kuuluu joka ostosreissuun on smotana. Ensimmäisinä viikkoina oli "hauskaa" etsiä kermaviiliä tai ruokakermaa kun kaikessa lukee smotana. Jopa siinä kuohukermassa. Purkkeja ravistelemalla ja kokeilemalla sekä prosentit tsekkaamalla sieltä onneksi alkoi löytyä oikeat tuotteet. Smotana kyslá on ranskankermaa tai kermaviiliä lähin tuote. Smotana na varenie on ruokakermaa ja smotana na šľahanie on kuohukermaa. Viereiseltä hyllyltä löytää paikallisen nähtävyyden eli tatarská -hyllyn. Tuotetta on ainakin yhtä leveästi kuin majoneesiakin, paljon. Tatarskaa voi syödä ihan kaiken kanssa. Kylmähyllyistä löytyvät vaaleat leipäpötkylät ovat sitten paikallisten side dish knedľa eli knöödeli, usein englanninkielisissä ruokalistoissa dumpling. Näistä muuten saa tehtyä hyviä valkosipulileipiä.

Knedľa.

Kuivahyllyiltä löytää onneksi kiireisemmälle kokkaajalle jauhepusseista Bryndzové Haluškyn ainekset jos vain osaa päättää minkä brändin tuotteen valitsisi. Löydät saman ruoan myös valmismikroruoista ja pakkasestakin, ei hätää. Jälkiruoaksi suosittelisin lämpimästi parinkymmenen sentin pudingia. Näistä ei ainakaan vaihtoehdot lopu kesken! Ja tietenkin löydät leipähyllyn vierestä keksi- ja kakkuosaston, josta löytää aina mitä kauneimpia seasonally koristeltuja keksejä ja leivoksia. Joulukuun alkua viihdyttävät Mikuláš enkelin ja krampus -paholaisen kanssa sekä lumiukot, keväällä pääsiäislampaat pääsevät parrasvaloihin ja kesällä kissimirrit yrittävät houkutella herkuttelemaan. Janoisimmille sankareille suosittelen vielä loppuun kurkkaamaan viinapuolen alahyllyltä onko Familia -perhevodkapaukut kätevissä muovipurkeissa alennuksessa.

Säväyttävät leivokset!

Kuvaajan innostus heilautti otosta. Pahoittelut.

Eiköhän se kauppareissu ollut aikalailla siinä. Muutama hyllyväli jäi vielä koluamatta, mutta postaillaan lisää jos tulee hyviä ostoksia vastaan. Jos osa eväistä unohtui ostaa kaupasta niin ei hätää. Useimmilta bussiasemilta ja joiltakin pysäkeiltä löydät juustoautomaatin, jos vaikka juustokiekurat ja vuohenmaito pääsivät unohtumaan.

Kiitos:
Yeme
Tesco
Billa
Lidl
Kaufland

Viisi viikkoa jäljellä

Hei kaikki,

Syksyn arki on vienyt hurjaa vauhtia mennessään. Koulun alettua tiesin, että viimeiset neljä kuukautta Slovakiassa alkavat. Sain huomata, miten ensimmäiset kolme vain hujahtivat ohitse. Syksy on kyllä ollut samalla ihanaa, mutta myös ahdistavaa aikaa. Ihanaa oli perusarki duunikavereiden kanssa ja harrastukset sekä erityisesti syyslomareissu Prahassa ja Bratissa siskon kanssa. Toisaalta mitä enemmän ihmisiä alkoi kysellä tulevaisuudensuunnitelmista joihin ei ollut antaa mitään vastausta, alkoi ahdistaa hieman lisää. Koska lennätte Suomeen? Mihin maahan tai kaupunkiin muutatte? Olisitteko halunneet jäädä Slovakiaan vielä pidemmäksi aikaa? Älkää lähtekö. Etkö voisi vielä jäädä puoleksi vuodeksi töihin vaikka poikaystävä muuttaa jo takaisin? Ja niin edelleen... Kun vastaus on "emme tiedä vielä mitään" alkaa asia kaivertaa hieman lisää. Toki sen tiesimme jo kesästä saakka, että mieheni yritys täällä ei tule jatkamaan ja toimistokin jo suljettiin aiemmin hänen jatkaessa syksyn kotitoimistosta. Hänen on nyt siis aika palata Suomen toimistolle jatkamaan hommia. Ei siis ihan vain mihin maahan tältä pallolta, come on people, ihan kuin vain voitaisiin valita mikä tahansa kohde. (Tässä tapauksessa oltaisiin varmaan jo jossain Barbadoksella tms.)

Paljon pohdittavaa

Suuri kysymys meille oli myös pitkään valita kahden kaupungin väliltä Suomesta. Palaisiko takaisin pienempään kaupunkiin, josta muutimme tänne vai lähteäkö pääkaupunkiseudulle parempien työmahdollisuuksien perään ja lähemmäs ainakin minun perhettäni. Tällaisia asioita ei voi ihan vain sekunnissa päättää. Tietenkin tämäkin on osittain meistä riippumaton päätös, kunnes mieheni työpaikka ilmoitti, että sijoituspaikka on heille oikeastaan ihan sama. Pohdittavaa on siis ollut riittämiin. Täytyy myöntää, että olemme pystyneet valitsemaan lokaation, mutta kaikki muu on vielä aika levällään. Olemme olleet yhteydessä vuokranantajan edustajaan kämpän irtisanomisessa eli tuleva kodittomuus on ainakin varmaa. Pitäisi vain sopia avainten luovutuksesta tarkemmin, että voisimme alkaa ostamaan lentoja Suomeen. Noh, onhan tässä vielä kuukausi aikaa.

We <3 Praha

Amazing Sushi @ Hanabi Sushihouse

Hot wine!

Muuttojärjestelyissä on yllättävän paljon asioita, joita tulee ottaa huomioon. Yritin jo huudella Kelalle, että ottaisivat minut vuoden vaihteesta takaisin Suomen sosiaaliturvaan, mutta mokomat eivät hyväksy lomaketta yli kuukautta etukäteen. Pitäisi selvittää, miten haen eläkettä täällä tienaamistani ansioista ja mitä kaikkia helkkarin leimattuja lomakkeita tulen tarvitsemaan mm. mahdollisia suomalaisia työttömyystukia hakiessa jos ei työnhaku nappaa heti tammikuun alusta. Foreign police on toinen murheenkryyni, josta kyllä ilmeisesti pääsee poistuessa eroon helpommin kuin tullessa (tässä tulotarina), joskin olemme kuulleet tästäkin poistumisprosessista erilaisia versioita. Asumisluvan kanssa voisi varmaan vain poistua maasta ja unohtaa koko asian, mutta kun se sitoo meidät tähän osoitteeseen täällä, tulee meidän ehkä kuitenkin ilmoittaa jotakin lähdöstämme. Samoin minun tulisi irtisanoa kaikki kantiskortit Tescoon ja DM:ään, ettei tulisi mitään postia. Wish me luck. Sitten on vielä kaikki Suomesta tulevat postit, jotka pitäisi ohjata jonnekin. Esimerkiksi se kaikista ihanin (L)Opettaja -lehti, joka tulee joka saamarin toinen viikko, vaikka sitä ei koskaan ehdi lukea.

We <3 Brati

She <3 Čumil

Päiväkahvit Mondieu Laboratoriessa. Iso suositus.

Kasville ja tauluille olen jo löytänyt naapuruston ystävistä adoptoijan. Tulimme tänne viiden matkalaukun ja käsimatkatavaroiden kanssa ja nyt suoranaisesti hirvittää montako laukullista lähtee takaisin. Joitakin täältä ostamiamme keittiötarvikkeita haluamme ottaa mukaan ja vaatteitakin on tullut ostettua lisää kahden vuoden aikana. Siihen päälle vielä sitten kaikki matkamuistot ja 2 000 viinipulloa, jotka haluaisit tuoda mukanasi. Pitää ehkä ottaa nuo nollat pois. Ja tilata Suomeen Alkoon jo valmiiksi Slovakialaista viiniä? Tatra tea -likööreistä olen päättänyt jo viedä mustan, valkoisen ja harmaan ihan vain kauniiden pullojen takia. Harmaa vain sattuu olemaan Outlaw 72% teelikööri. Rakkaat ystävät, tervetuloa sitten tupaantuliaisiin! Kaikenlaista pakkauslistaa on alettava kirjoittamaan ja mieheni jopa listasi ravintolat, joissa pitää vielä käydä ennen lähtöä. Samaan syssyyn kun vielä laskee kaikki treffit, mitä pitää sopia nähdäkseen ja hyvästelläkseen kavereita, voin taata, että joulukuukin tulee hujahtamaan nopeasti. Tällä hetkellä mennään todella ristiriitaisilla tunteilla. Olisi ihana jäädä pidemmäksi aikaa, mutta samalla on ihana palata Suomeen ystävien ja perheen luokse. Lasten herkistely töissä minun lähtemisestäni on pahinta. Niitä pikkumonstereita tulee jäämään kova ikävä.

Rautakaupasta löytynyt Herra Kaktustonttu lähti kotiin koristamaan tämän vuoden joulua! <3

Tällaiset terveiset tältä erää täältä paluumuuttajan tunteiden vuoristoradasta,

Ihastuttava Itä-Slovakia

Italian reissun jälkeen meille jäi vielä muutama päivä lomaa jäljelle elokuun lopussa. Haluttiin lomailla myös Slovakiassa. Ylä-Tatrat kiinnostivat suuresti. Samoin kuin Kosiče. Päätettiin heittää Pösöllä rinki molempien kautta. Olimme kuulleet paljon hyvää Kosičesta. Sanotaan, että siellä on ystävällisiä ihmisiä ja vähemmän kiireinen elämäntyyli kuin täällä pääkaupungissa. Kosiče on 240 000 asukkaalla Slovakian toiseksi suurin kaupunki. Se on nimetty 2013 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Kaupungissa on hyvin historiallisessa asussa säilynyt vanha kaupunki, jossa on monia suojeltuja niin gootti-, renesanssi-, barokki- kuin art nouveautyylisiä rakennuksia. Kosičessa on Slovakian suurin kirkko: St. Elisabeth katedraali. Kirkossa pääsee myös kiipeämään torniin.

Tunnelmallinen  vanha kaupunki.

Peruslounas: valkosipulikeitto juustolla ja krutongeilla
sekä kananugetit ranskalaisilla ja tatarska -kastikkeella.

Kosičen kävelykatualue on aivan ihastuttavaa. Sieltä löytää paljon putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita. Hinnat ovat alhaisemmat Bratislavaan verrattuna. Kävimme lounaalla, jonka jälkeen tsekkasimme itsemme sisään hotelliin. Vaikka sää oli hieman sateinen, nautimme suuresti vanhan kaupungin tunnelmasta sitä ympäri kävellen. Puistossa tanssivat vesipatsaat musiikin tahtiin ja ihmiset olivat paljon terasseilla nautiskelemassa lomasta. Käytiin katsastamassa paikallinen Aupark -ostoskeskus, jollainen meillä on myös Bratislavassa. Lisäksi käppäiltiin ihanassa Mestský park -puistossa.

Legio vlak -näyttely.

Illalliselle päätimme mennä ehdottomasti ainutlaatuiseen Slávia -ravintolaan. Ravintola on Art Nouveau tyylisessä rakennuksessa ja remontoitu tyylisuuntaa kunnioittaen myös sisältä upeasti. Ravintolan lisäksi täällä voi käydä myös kahvilla tai drinkillä tai vaikkapa järjestää omia tapahtumia. Ravintolapuolella tosin saimme heti uskomattoman hyvää palvelua englanniksi ja kaikki viimeisen päälle valkoisin hansikkain. Tällaiseen ei olla totuttu todellakaan Slovakiassa. Kolmen ruokalajin illallinen herkullisilla ruoilla ja juomaksi pullollinen hyvää slovakialaista roseeviiniä. Uskomattoman hyvää ruokaa upeasti laitettuna ja todella hyvä palvelu laittoivat tämän illalliskokemuksen aivan Slovakian kärkipäähän. Parasta oli tietenkin laskun aika. Veikkailtiin molemmat, että menee varmaan kahdeksankympin tai satasen pintaan tämä keissi, mutta laskussa komeili 54€. Siis mitä? 54€ kolmen ruokalajin huikeasta illallisesta juomineen, joka tarjoiltiin valkoisin hansikkain? Vaikka olemme jo tottuneet paikalliseen hintatasoon, tämä oli meille silti suuri yllätys. Pitäisikö muuttaa sittenkin Kosičeen?

Slávian upea rakennus.

Seuraavana päivänä matka jatkui pohjoisen suuntaan kohti Ylä-Tatraa. Saavuimme iltapäivästä Tatranska Lomnican vuoristokylään. Majoituimme vuorilla vanhassa perinteikkäässä Grand Hotel Prahassa. Hotelli on rakennettu 1905 myöskin Art Nouveau tyylillä. Kylällä kaikki reippailivat vaellusvarusteissa ympäriinsä ja nauttivat raikkaasta ulkoilmasta. Mekin kävimme lounaalla terassilla ihastellen samalla maisemia ja tähyillen jatkuvasti pilvien peittoon piiloutuvaa Lomnický štít -huippua. Hotelliltamme oli hienot näkymät yhteen matalampaan huippuun ja alas laaksoon. Hotellin kulmilta lähti myös vaellusreitti ylös vuorelle, jonne aioimme lähteä heti seuraavana aamuna.

Olimme jo jonkin aikaa haaveilleet Ylä-Tatroille pääsystä. Monissa matkaoppaissa ja kuvissa näkyy tällä huipulla oleva näköalatasanne, jossa pääsee 2 634 metrin korkeudessa ritiläsillan päälle ottamaan huikeita kuvia. Täällä pääsisi vielä himpun verran korkeammalle kuin Ala-Tatroilla, jossa olemme käyneet aiemmin laskettelemassa. Lomnický štít on yksi korkeimmista vuorenhuipuista Tatravuorilla ja myös maan eniten käydyin. Ensimmäisenä huippu on valloitettu jo vuonna 1793 ja vuodesta 1940 asti sinne on päässyt köysirataa pitkin kulkevalla gondolihissillä. Tämä sattuu olemaan yksi Euroopan jyrkimmistä köysiradoista, eikä asemien välillä ole ollenkaan tukipylväitä. Uujee, tänne olisi päästävä. Paitsi, että kaikki unemamme murtuivat about heti kättelyssä kun marssimme ensimmäisenä hotellin aulapalveluun ostamaan hissilippua.



Hissiliput gondooliin huipulle ovat loppuunmyytyjä useita päiviä etukäteen. Tieto tästä oli tietenkin löydettävissä vain hiihtokeskuksen slovakiankieliseltä sivustolta kun taas samalta englanninkieliseltä sivulta sama kohta puuttui kokonaan. Pettyneenä sitten laitettiin ensinnäkin palautetta informaation puutteesta ja jouduttiin miettiä pelisuunnitelmaa aivan uusiksi. Ei ollut kiva tulla tänne asti hotelliin saadakseen tietää, että ei ole mitään mahdollisuuksia päästä aivan huipulle asti. Olisimme hyvin voineet varata liput aiemmin kotoa käsin. Noh, ketutuksissa oli hyvä lähteä rauhoittumaan hotellin wellness -osastolle. Infinity pool kuohujuoman kanssa sai olon tuntumaan paremmalta. Suomalainen sauna oli tuttuun tapaan liian kuuma ja kosteus puuttui kokonaan, vaikka löylyä sai heittää onneksi itse. Tämä tosin saattaa johtua siitä, että se on päällä koko päivän ja kuivahtaa saunojien puuttuessa. Tiedä sitten. Herbal höyrysaunat nämä osaavat tehdä täällä. Näistä on tullut ehdottomasti suosikkini. Tällaisessa ei tarvitse istua kauaakaan kun hikoilee itsensä läpimäräksi.

Grand Hotel Prahan infinity pool.

Seuraavan päivän suunnitelmaksi muotoutui lopulta lähteä kävellen vaeltamaan 2 h 45 min. Skalnaté pleson (1751 m) ylä-asemalle, josta pääsisi vielä tuolihissillä mahdollisesti Lomnické sedloon (2190 m). Ihan hieno suunnitelma, mutta pikkasen jännitti kyllä lähteä tarpomaan kolmisen tuntia jyrkkää ylämäkeä koko kesän löysäilyjen jälkeen. Minulla meinasi usko loppua jo ala-aseman kohdalla, josta olisi tosiaan päässyt ylös gondolihissillä. Ei. Suomalaiset kävelevät. Vaikka sitten sisulla. Vaeltamaanhan tänne ollaan tultu. Ei kuin ylöspäin. Reppuun pakattiin vettä, kokista, suolatikkuja ja pari suklaapatukkaa. Ihan pro meiningillä siis.

Lähdössä ylöspäin.

Teemaan sopivat eväät?

Hobittipolkuja pitkin ylöspäin.

Ns. "himohiihtäjät" vain kiitivät ohi hurjaa vauhtia. Kun oltiin ohitettu viimeinenkin hissiasema ennen yläasemaa, ei voinut muuttaa enää mieltään. Mutta jos vaahtosammuttimen kokoisetkin skidit vetää tällaista settiä perheen mukana niin kyllä meidänkin pitäisi pystyä? Piti vain pysähdellä usein tasaamaan hengitystä ja juomaan vettä. Reitti oli todella kivinen ja yhdessä kohdassa hobittilandian näköinen pätkä puunjuurien valloittavan metsikön läpi. Sai olla tarkkana, ettei nyrjäytä nilkkaansa. Eikä me tietenkään omisteta mitään vaelluskenkiä tai -sauvoja. Niken lenkkareilla oli pärjättävä. Täytyy myöntää, että matkalla koeteltiin fyysisen puolen lisäksi myös suomalaista sisua. Sisua nimittäin tarvittiin, että jaksettiin puskea ylös asti. Lopussa jokaisella askeleella ja kavutulla metrillä tuli mahtavampi fiilis ja maisema vain parani paranemistaan.

Vihdoinkin ylhäällä!

Skalnaté pleso.

Pääsimme voittajina ylös asti kahdessa ja puolessa tunnissa. Skalnaté pleson uskomattoman kirkas järvi kimmelsi upeasti auringossa ja ihmiset nautiskelivat juomista ja ruoasta ravintolassa. Ihasteltiin hetki ympärillemme ja lähdimme sitten vielä ylöspäin tuolihissillä Lomnické sedloon. Sielläkin sai edetä varovasti kivikkoja pitkin, mutta se oli kaiken tasapainoilun arvoista! Tällaiset maisemat vain yksinkertaisesti tiputtavat lättänämaasta kotoisin olevien suomalaisten leuat polviin asti. UPEAA! Ylhäällä tuntee itsensä myös hyvin pieneksi ja voi yrittää tihrustaa alas laaksoon, että tuolta jostain pikkupläntiltä näyttävältä hotelliltako muka lähdettiin tänään liikenteeseen? Lomnické štítin huippu katosi ajoittain pilviin ja komeili auringossa. Näiltäkin korkeuksilta saatiin tunne, että oltiin valloitettu tämä vuori, eikä enää haitannut, ettemme päässeet aivan huipulle asti.

Lomnické štít -huippu.

Lomnické sedlo.

Söimme lounasta ylhäällä, jonka jälkeen lähdimme hissillä alaspäin. Oikeastaan vaellusreitti olisi ollut todella rankka alaspäin mentäessä, joten olimme tyytyväisiä, että vaelsimme ylös ja tulimme hissillä alas. Oli aika pakata kimpsut ja kampsut sekä suunnata Pösö Bratislavaa kohti. Paluumatkalla teimme vielä lyhyen pysähdyksen Štrbské Plesossa, joka on yksi suosituista matkailukohteista Ylä-Tatroilla. Štrbské Plesosta löytää sen ikonisen järven, jonka rannalla on puinen hotelli ja taustalla komeilevat useat vuorenhuiput. Todella kaunis maisema. Harmi, ettei ollut aikaa jäädä soutelemaan järvelle. Ensi kerralla sitten. Oli aika palata kaupunkiin ja normaaliin arkeen takaisin töiden pariin. Jos ikinä haluatte matkustaa Slovakiassa, kannustan ehdottomasti käymään muuallakin kuin pääkaupungissa. Vaeltaminen vuorilla, ihanat pienet kylät tai vaikkapa Kosičen historiallinen kaupunki tutustuttavat aitoon Slovakialaiseen kulttuuriin ja sielunmaisemaan.

Štrbské Pleso ja takana kohoavat Ylä-Tatran huiput.